Menetelmä Draamaa käyttäen:

Ympäristökasvatus ja Kestävä Kehitys/ aiheena vesi ja sen riittävyys

 

Teemaharjoitus sopii oppitunnille, jossa käsitellään ympäristökasvatusta. Aihe kuuluu Ravitsemispalveluissa toimimisen 20 osp opintokokonaisuuden opetukseen. Ympäristökasvatus ja kestävä Kehitys ammattikeittiössä on sisällytetty opetussuunnitelmaan. Harjoituksen tarkoituksena on herätellä keskustelua veden käytöstä ja sen riittävyydestä.

 

Draamatyötapana ovat patsaiden tai tilannekuvien (still- kuvien) tekeminen annetun tarinan pohjalta.

 

Patsaan tekeminen:

Ryhmä valitsee yhdessä tilanteen, josta patsas tehdään. Yksi ryhmäläisistä on kuvanveistäjä, joka asettelee loput ryhmäläiset haluamaansa asentoon ja paikkaan. Kun patsaat ovat valmiita, ne katsotaan yhdessä, yksi patsas kerrallaan. Patsaalle voidaan antaa nimi.

Tarvikkeita tai asuja ei välttämättä tarvita.

 

 

Vettä etsimässä ohjeistus:

 

• Osallistujat jaetaan kolmeen ryhmään. (jako kolmeen, joista ryhmät muodostuvat).

 

• Osallistujille kerrotaan, että tästä kylästä on vesi lopussa ja jotain on nyt tehtävä. Te olette tämän kylän asukkaita (kaksi ryhmistä).

 

• yksi ryhmistä päättää jäädä kotikylään.
• toinen ryhmistä muuttaa pois kotikylästään
• kolmas ryhmä edustaa niitä ihmisiä, joiden maille pois muuttavat tulevat.

 

• Ryhmien tehtävänä on miettiä, miten elämä tästä eteenpäin jatkuu.
• Ne, jotka jäivät kotikylään, tekee patsaan siitä, miten elämä kotikylässä jatkuu.
• Poislähteneet tekevät patsaan siitä, miten elämä sujuu uudessa paikassa.
• kolmas ryhmä tekee patsaan siitä, mitä tapahtuu, kun meidän maillemme tulee vesipakolaisia.

 

Patsaat katsotaan siten, että ryhmä kerrallaan esittelee oman patsaansa.

 

Palautetta tehtävän jälkeen:

 

Kotikylään jäänyt ryhmä teki patsaan, jossa oli kaivo. Kaivoon kerättiin sadevettä säästöön.

Poislähteneet tekivät patsaan siitä, kuinka olivat yllättäen löytäneet kaivon ja alkoivat pumpata siitä vettä.

Kolmas ryhmä teki patsaan, jossa puolet ryhmäläisistä olivat vihaisia ”vesipakolaisille” ja puolet ryhmästä toivottivat pakolaiset iloisesti tervetulleeksi mailleen.

 

+ Mitä perusteita yhteisen tärkeän asian ympärille löytyy?

+ Miten suhtaudutaan ”vesipakolaisuuteen”?

 

Keskusteltiin draamatuokion jälkeen yhteisesti etiikasta, arvoista ja suvaitsevaisuudesta. Purettuamme kuvat tulisi enemmän avata keskustelua yleiseen vesi tilanteeseen ja miten voisimme paremmin säästää ja suojella vesivarantojamme. Suvaitsevaisuuteen liittyy se että, kaikki ihmiset tarvitsevat puhdasta vettä ja tällainen tilanne voisi olla todellinen meilläkin. Kun ajatellaan vaikka suuria ympäristö katastrofeja tai yleensä juomaveden saastumisen aiheuttamia ongelmia meillä tai maailmalla.